Allekirjoittaneen päivä alkoi Gadoliin ohjauksen aamuna pienehköllä paniikilla. Kello 8.30 tämä peikko havahtuu sängyn pohjalta vaikka tähän nimenomaiseen aikaa piti olla jo Kantokasken koululla. Ensimmäinen 15 minuuttia kuluu kokonaisvaltaisen itseinhon ja epäonnistumisenpelon karistamiseen ja seuraavat taas pikapikaa tehtyihin aamutoimiin ja bussipysäkille juoksemiseen, vain odottaakseen bussia yli kymmenen minuuttia. Väsynyt bussimatka ja vihdoin perillä. "Kaiken kukkuraksi en ees löydä koulun etuovea...(murinaa)" ajattelee edelleen pölähtäneen näköinen opettajaopiskelija.
Kaikki kääntyy kuitenkin aivan päälaelleen heti kun pääsee auttamaan superinnokkaita viides- ja kuudesluokkalaisia. Murina on tiessään ja oma väsymys unohtuu tyystin.
Sokerivedestä ja elintarvikeväreistä syntyy kauniita sateenkaaria. Se herättää paljon kysymyksiä. Miksi? Onko tää hyvä? Miten tää pipetti toimii? Miten toi tehdään? Pipetointi osoittautuu osalle varsin haastavaksi ja pääsinkin neuvomaan monelle kuinka kaikkein hienoimmat sateenkaaret syntyvät. Oppilaat saivat todeta kuinka rauhallisesti keskittymällä sai parempaa jälkeä aikaan ja minä kuinka oma-aloitteisuus ja kärsivällinen neuvominen palkitaan.
Keikka sai miettimään sitä, mitä kaikkea käytännön töillä voi opettaa ja miten niitä saisi tarpeeksi ujutettua omaan opetukseen. Ja sen, että milloin sitä ehtis sijaistamaan taas, kun tuli ikävä :)
P.S. Jospa saisin kuvat kohta koneelle, niin tulis jotai todistusaineistoakin niistä sateenkaarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti