Gadolin-ohjaus

Ja niin meni kouluvierailu sekä Gadolin-ohjaus kuin yhdessä hujauksessa. Aika menee kuin siivillä, kun saa tehdä sitä mistä tykkää ja näkee kuinka oppilaat kehittyvät silmissä. Ihanaa :) Vaikka sokerisateenkaaret-työ tuntuu näin maisterivaiheen opiskelijalle turhan simppeliltä, 5- ja 6- luokkalaisilla riittää siinäkin haastetta. Opetellaan ottamaan vettä vain puolet dekasta, ei 600 ml, opetellaan ottamaan samankokoisia ruokalusikallisia sokeria ja liuottamaan sokeri kuumaan veteen, opetellaan pipetoimaan ja käsittelemään koeputkea sekä opetellaan rauhallisuutta, keskittymistä sekä havainnointia. On siinä nuorella opettelemista 45 minuutissa liian pitkässä labratakissa ja suojalaseissa, jotka eivät ihan tipu nenälle :)

Lisäksi pitää oppia soveltamaan, kun sokerisateenkaaresta tuleekin koeputkellinen siniviolettia mömmöä. Ei ole helppoa, ei :) Mutta kaikki ryhmät suoriutuivat loistavasti ja mukaan mahtui niin mahtavan tarkkoja sateenkaaria kuin hieman soveltavampiakin. Erityisesti itse pidin siitä asenteesta, että " Saako tämän tehdä uudestaan?". Ja sitten tehtiin, uudestaan ja uudestaan. Kyllä pitäisi sitä ihmistä kiittää, joka keksi toiston idean. Kiitos hänelle ja toistolla oppineille ihmisille. Kiitos.

Ja kiitos ihanille oppilaille, sillä ilman teitä emme mekään olisi oppineet, miten teidän ikäinen käsittelee tiheyden ilmiötä sokerivesiseoksen avulla. Gracias! :)