Opettajan oikeudet ja velvollisuudet

OKL-kahvilassa 26.10.15 tuli mietittyä opettajan vastuuta ja velvollisuuksia koulumaailmassa. Etenkin sitä mihin nämä velvollisuudet ja vastuut riittävät ja mitä toimenpiteitä opettaja voi suorittaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Ymmärrän, että jokainen opettaja on ihminen siinä missä muutkin. On varmasti tilanteita, joissa oma kärsivällisyys on koetuksella ja tekisi mieli vähän ojentaa nuorta oppilasta. Itse olen sitä mieltä, että jos jonkun, niin opettajan tulee harjoittaa tunteiden säätelyä sekä opetella käyttäytymään opettajan virkaan kuuluvasti.

Opettajan ei tulisi esimerkiksi lähtökohtaisesti huutaa missään tilanteessa. Liikunnan opetuksessa äänenkorottaminen voi mielestäni olla sallittua ja tarpeellista, mutta sisätiloissa, oppikirjojen lomassa huutamista ei voi perustella.

Opettajuus ei mielestäni sisällä huutamisen lisäksi fyysistä väkivaltaa oppilasta kohtaan eikä suoranaista veetuilua. Opettajan tulisi olla tasapainoinen ihminen, joka purkaa sisäiset vihansa jossain muualla kuin koulumaailmassa. Kannatan opettajien omaa nyrkkeilysalivuoroa sekä rankkoja treenejä koulun jälkeen.

OKL-kahvilassa juristi toi esille tapauksia, joissa oppilaan vanhemmat olivat haastaneet opettajan lapsensa vuoksi oikeuteen. Tilanteet olivat pääosin voimankäytöllisiä, joissa oppilas oli kokenut uhkaa ja turvattomuutta. Useissa tapauksissa opettaja sai korvattavakseen muutamien satojen eurojen summan.

Mitä lapsi, oppilas, tuleva aikuinen sai?

Ei paljoa mitään. Nimellisen voiton.

Näin opeopiskelijana on hyvä välillä ottaa esille oppilaan näkökulma, jotta ymmärtäisi asioiden monialaisuuden.

Moni aikuinen on joutunut peruskoulussa kiusatuksi, nöyryytetyksi, opettajien halventamaksi ja henkisesti rikotuksi. En voi itsekään peruskouluani pelkästään ihanaksi kehua. Kova koulu se on ollut, ja toisille vielä kovempi.

On loistavaa nähdä miten koulukiusaamiseen on puututtu valtakunnallisesti esim. Kiva Koulu-ohjelmalla.  Oppilaiden väliseen kiusaamiseen on otettu jyrkkä kanta ja hyvä näin.

Mutta kuka kiinnittäisi huomiota opettajien käytökseen ja oppilaisiin kohdistuvaan kiusaamiseen henkilökunnan puolelta?

On mielestäni hienoa, että oppilaiden vanhemmat pitävät rakkaimpansa puolia ja hakevat julkisuutta käräjöimällä. Opettajat voivat kokea tämän kiusallisena ja ikävänä. Ihan syystä.

OKL-kahvilan juristin esimerkkien jälkeen mietinkin, että olisiko silti turvallisempaa pitää lapset kotikoulussa? Jotta suojaisi näitä lapsosia, ei niinkään toisiltaan, vaan opettajilta?

Perin hämmentävää.

JIPPO-pajan toteutus etenee

Hello!

Viime maanantaina (19.10.15) kokeiltiin töitämme oikein urakalla kemian laitoksen opettajayksikön labroissa. Meidän työmme liittyy pH- ja happamuus-käsitteen vahvistamiseen arkielämän reagenssien sekä liuottimien avulla. Aika soveltaa, eikö?

Tavoitteenamme on saada 5-6-luokkalaiset oppilaat kokeilemaan, mitä tapahtuu kun poretabletin liuottaa kokikseen tai vaniljasokerin fairyyn? Muitakin reagensseja meillä on kuten leivinjauhe ja liuottimia kuten sitruunamehu, vesi, energiajuoma.  Ja seuraavaksi saada oppilaat ihmettelemään miksi näin tapahtuu? Eli tutkivaa oppimista kaikki tyynni :)

Hyvä olisi tietää itsekin, miksi :D

Teemme työn toisen ryhmän kanssa, joka taas perehdyttää opiskelijat paremmin pH:n käsitteeseen mm. pH-paperin käyttöön ja näytteenottoon. Kokeilukerralla havaitsimme pieniä puutteita tarvikelistassamme sekä mietimme työn toteutusta oppilaan kannalta. Aiemmin palautettuja suunnitelmia piti muuttaa vastaamaan todellisuutta, mutta idea säilyä ennallaan.

Tästä tulee niiin KIVAA!!!

Lisää sisältöä tulossa, kun homma etenee ja ohjaajat oppivat :D

JIP JIP JIPPO!

Heippa taas!

Hannan kanssa päästään pian taas ns. oikeisiin hommiin, kun JIPPO-työpajat alkavat! Ihanaa saada taas ihmetellä nuorten innovatiivisuutta ja ajatustapoja, nyt etenkin pH-käsitteen merkeissä. Suunnitelmat JIPPO-työpajan suhteen ovat hiomista vaille valmiit, joten jo ensi maanantaina päästään testaamaan ajatuksiamme ja tulevaa työpajaa oikein kahden tunnin urakalla. Ja työpajahan toteutetaan kahden parin loistavalla yhteistyöllä, joten menoa ja temmellystä ei tule puuttumaan, etenkään kokeilukerralla :D

Toivottavasti nuoret ovat yhtä innostuneita kuin me :)

JIP JIP JIPPOPAJA!!!

Kyselytunti kouluvierailulla

Hellurei jälleen!

Tänään toisen kurssin luennolla (joka käsitteli tieteellistä tiedonhankintaa) mainittiin, kuinka opettajaopiskelijoiden opinnäytetöissä ainakin matemaatikiden keskuudessa on usein viittauksia useampiin eri lähteisiin kuin muissa matematiikan pääaineopiskelijoiden opinnäytteissä. Kyse tässä nyt ei ollut minkäänmoisesta virallisesta tutkimuksesta vaan luentoa pitäneen kirjaston työntekijän otoksesta viime vuoden graduista, mutta silti. Kyseinen fakta muistutti minua taannoisesta kouluvierailustamme Viikin Normaalikoululle.

Vierailulla saimme seurata yhden kemian oppitunni verran tutkimuksellista opetusta innokkaan ja osaavan opettajan verämänä, kuten Jenna kertoi :) Tunti oli hyvä ja koska itse en ole kovin varma laboratoriotöissä, oli hyvä nähdä sellaisen opetusta häytännössä.

Itselleni kuitenkin antoisampaa oli oppitunnin jälkeen järjestetty "kyselytunti" eli mahdollisuus kysellä opettajan työstä mitä halusimme. Mieleeni jäi erityisesti kolme asiaa. Ensinnäkin ihailin opettajien innokkuutta vastata työhönsä liittyviin kysymyksiin. Heti kysymyksen kuultuaan, vähinään kaksi kolmesta meinasi aloittaa yhtä aikaa vastaamisen ja jotkin kysymykset saivat kait heidät itsekin miettimään asioita uudessa valossa. Opimme siis kaikki jotakin, ehkä :D Toiseksi, olin aivan innoissani siitä kuinka konkreettisia jotkin vastauksista olivat, tavalaan opettajan työhön pääsi ihan käsikosketeltavasti sisälle! Lisää harjoittelua kiitos!

Viimeiseksi mieleeni jäi kuinka yksi kysymyksistämme oli vieressäni istuneen pojan kysymys opettajien välitavoitteista itselleen. Poika hiukan haparoi sanavalinnoissaan ja aluksi kysymystä oli vaikea hahmottaa ja hän selitti sitä hiukan lisää. Lopulta minä rohkaistuin avaamaan suuni ja (ehkä hiukan töksähtäen) muotoilin kysymyksen uudelleen yhdeksi lauseeksi. Opettajat ymmärsivät heti mitä poika oli tarkoittanut ja minä taas olin todella iloinen, kun saatoin auttaa ja töksähdykseni ei ollut ollut pahaksi. Olin ylpeä itsestäni! Ja vielä iloisempi, kun Maiju (kurssimme vetäjä) mainitsi minun toimineen onnistuneesti "tulkkina". Ihanaa!

Fiilis korkealla ja onnellisena hienoista kokemuksista odottelen jo seuraavaa kouluvierailua!

-Hanna