Hellurei jälleen!
Tänään toisen kurssin luennolla (joka käsitteli tieteellistä tiedonhankintaa) mainittiin, kuinka opettajaopiskelijoiden opinnäytetöissä ainakin matemaatikiden keskuudessa on usein viittauksia useampiin eri lähteisiin kuin muissa matematiikan pääaineopiskelijoiden opinnäytteissä. Kyse tässä nyt ei ollut minkäänmoisesta virallisesta tutkimuksesta vaan luentoa pitäneen kirjaston työntekijän otoksesta viime vuoden graduista, mutta silti. Kyseinen fakta muistutti minua taannoisesta kouluvierailustamme Viikin Normaalikoululle.
Vierailulla saimme seurata yhden kemian oppitunni verran tutkimuksellista opetusta innokkaan ja osaavan opettajan verämänä, kuten Jenna kertoi :) Tunti oli hyvä ja koska itse en ole kovin varma laboratoriotöissä, oli hyvä nähdä sellaisen opetusta häytännössä.
Itselleni kuitenkin antoisampaa oli oppitunnin jälkeen järjestetty "kyselytunti" eli mahdollisuus kysellä opettajan työstä mitä halusimme. Mieleeni jäi erityisesti kolme asiaa. Ensinnäkin ihailin opettajien innokkuutta vastata työhönsä liittyviin kysymyksiin. Heti kysymyksen kuultuaan, vähinään kaksi kolmesta meinasi aloittaa yhtä aikaa vastaamisen ja jotkin kysymykset saivat kait heidät itsekin miettimään asioita uudessa valossa. Opimme siis kaikki jotakin, ehkä :D Toiseksi, olin aivan innoissani siitä kuinka konkreettisia jotkin vastauksista olivat, tavalaan opettajan työhön pääsi ihan käsikosketeltavasti sisälle! Lisää harjoittelua kiitos!
Viimeiseksi mieleeni jäi kuinka yksi kysymyksistämme oli vieressäni istuneen pojan kysymys opettajien välitavoitteista itselleen. Poika hiukan haparoi sanavalinnoissaan ja aluksi kysymystä oli vaikea hahmottaa ja hän selitti sitä hiukan lisää. Lopulta minä rohkaistuin avaamaan suuni ja (ehkä hiukan töksähtäen) muotoilin kysymyksen uudelleen yhdeksi lauseeksi. Opettajat ymmärsivät heti mitä poika oli tarkoittanut ja minä taas olin todella iloinen, kun saatoin auttaa ja töksähdykseni ei ollut ollut pahaksi. Olin ylpeä itsestäni! Ja vielä iloisempi, kun Maiju (kurssimme vetäjä) mainitsi minun toimineen onnistuneesti "tulkkina". Ihanaa!
Fiilis korkealla ja onnellisena hienoista kokemuksista odottelen jo seuraavaa kouluvierailua!
-Hanna
Hyvä, että saitte mielenkiintoisen kouluvierailukokemuksen itsellenne. Kouluvierailut vovat olla hyvinkin antoisia. Auttaminen on sellainen hyve, jota pitäisi harrastaa enemmänkin. Toisinaan ihmiset ovat liiankin pidättäytyväisiä ja seuraavat tilanteen kulkua sen sijaan, että ryhtyisivät konkreettisiin toimiin. Hienoa, että autoit tilanteessa.
VastaaPoista