Mieletön JIPPO välineistö

Mieletön JIPPO välineistö
Kuva by Juho the opeopiskelija

tiistai 8. joulukuuta 2015



Koska kenelläkään ei ole liikaa kuha-vitsejä :) Näihin tunnelmiin sekä heinäsirkan siritykseen oli hyvä jättää tämä kurssi ja siirtyä kohti uusia kokemuksia :) Tiimille: Hanna, Juho, Heidi ja minä ( ei voinut olla mainitsematta) oikein suuret kiitokset tästä yhteisestä syksystä ja oikein ihanaa jatkoa opiskeluissanne! Toivottavasti nähdään vielä tulevilla kursseilla!

Tehdään tästä elämästä paras.

Kiittäen ja kumartaen.

Jenna

tiistai 10. marraskuuta 2015

JIPPO-pajan toteutus


Niin kuin kaikki kiva loppuu aikanaan, niin loppui myös JIPPO-paja, sen suunnittelu ja toteutus sekä jälkipyykki. Jälkipyykki-sana on tässä yhteydessä hieman turhan voimakas, sillä kenenkään vaatteita ei tarvinnut pestä, eikä vastaanottaa kärjistettyä rakentavaa kritiikkiä. Palautetta toki saimme, mutta vallan positiivista. Ja neljän hengen ryhmänä (Jenna, Hanna, Juho, Heidi) voimme itsekin sanoa JIPPO-pajan onnistuneen lähes suunnitelmien mukaisesti.

Ja lähes suunnitelmien mukaisesti tarkoittaa tässä yhteydessä sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, kuten kussakin hetkessä työhön käytettävissä olevaan aikaan, jäljellä oleviin reagensseihin sekä ryhmäkoon muutoksiin. Työn aikana havaitsimme alle 10 oppilaan ryhmän olevan parhaiten optimoitu työpöytämme ääreen ja käytettävissä oleviin välineisiin, mutta tahdolla ja mielikuvituksella selvisimme myös 15 hengen ryhmistä.

Kehittämistä siis vielä on niin henkilökohtaisella kuin ryhmätasolla niin työn suunnittelun, toteutuksen kuin myös ohjaamisosaamisen kannalta. Omasta mielestäni oppilailla tuntui olevan hauskaa, kemian asiasisältö tuli käsitellyksi niin oppilaiden omien kokemusten kuin annettujen esimerkkien kautta sekä työssä vaadittavia kemistin kokeellisia taitoja tuli harjoitettua niin pipetoinnin, pinsettien käsittelyn sekä ajatusmaailman kautta.


Ensimmäinen ryhmä, jonka kanssa ehdimme tehdä työn molemmat osuudet. Kuva: Juho Rönkkö.


pH-paperin värinmuutosta verrattiin pH-asteikkoon ryhmittäin. Kuva: Juho Rönkkö.


Niissä ryhmissä, joissa aikataulu piti ja ryhmä eteni suunnitellusti työssä eteenpäin pH-paperin käytöstä kokeelliseen osuuteen eli eri kodin reagenssien reaktioiden kokeilemiseen, päästiin lähimmäksi työn tavoitetta, mikä tässä oli tutkimuksellisen oppimisen hyödyntäminen arjen kemikaaleihin ja reagensseihin tutustumisessa.

Työ oli riittävän yksinkertainen, jotta sitä voitiin muokata tilanteiden mukaisesti. Lisäksi kemistin näkökulmasta työn teoreettinen osuus mahdollisti työn viemisen oppilasryhmän tason mukaan pidemmälle ja syvemmälle pH- ja happamuuden käsitteiden maailmaan. Opetustilanteessa työssä voitaisiin mm. hyödyntää oksonium- ja hydroksi-ionien reaktioyhtälöitä kuten veden autoionisaatiota ja happo-emäsreaktioita.

Pyrimme esittämään nämä ionit ja reaktiot työn alussa, mutta ajan säästämiseksi vaihe jätettiin lopulta pois.

Toivon henkilökohtaisesti, että näillä toteutuneilla JIPPO-pajoilla oli vähintäänkin hetkellinen vaikutus oppilaiden mielenkiintoon luonnontieteitä kohtaan. Itselläni oli ainakin kivaa :)



Kuten Jenna jo kirjoittikin, saimme viime viikolla kuulla opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista OKL-kahvilan muodossa. (Kahvia ja pullaa omnom!) Esityksen kalvoissa oli vakavaa tekstiä. Asia oli vakava. Ja mikä tässä oli kummallisinta, minä olin vakava.

Mitään korvauksia ja häpeäntunnetta kummempaa opettajille ei käsitellyistä tilanteista ollut koitunut, mutta ajatellessani itseni samaan asemaan, iskee pieni pelko. Mitä jos itsehillintä pettäisi jossain tilanteessa? Ja minkälaisia traumoja oppilas siitä voisi saada?

Olen aina itse kuvitellut itseni jämptinä mutta leppoisana opettajana, jonka äänen korottaminenkin on niin harvinaista, että oppilaat ymmärtävät olla hiljaa sen tapahtuessa. Haluaisin etsiä keinoja ohjata oppilaita keskittymiseen ihan vapaaehtoisesti, joko sopivilla houkuttimilla, mielenttömillä menetelmillä tai muilla jipoilla :D Tähän skenaarioon on kuitenkin vielä matkaa...

Ensin pitää kehittää seuraavia supernaisen ominaisuuksia:
1) Loppumaton kärsivällisyys, jota ikiliikkujaa imitoiva oppilaskaan ei voi murtaa. Tähän hyvää harjoitusta ovat esimerkiksi partioryhmien retket ja kokoukset, sillä niillä lapsilla muuten on energiaa, sano minun sanoneen.
2) Rohkeus olla oikeassa ja myöntää olevansa väärässä. Vain väittelemällä hyvin itsepäisten henkilöiden kanssa, voi saavuttaa todellisen rohkeuden.
3) 1000 jippoa hiljentää luokka ja piristää omaa opetusta. Pitä alkaa keräämään ja keksimään pikkuhiljaa. Kirjanhan noita saisi, kun tarpeeksi keräisi. Vai oiskohan tollanen jo olemassa?
4) Lonsdaleiitin kova pinta ja usko oppilaisiin, joista kumpikin ottaa vuoron kun se on tarpeen. Tasapainottelua oppii vain tasapainottelemalla eli siitä vaan tanssimaan nuoralle. Kova pinta kehittyy aina erilaisten ihmisten kanssa työskennellessä, mutta toivon kipinää pitänee helliä. Aloittaa voi vaikka omista läheisistä tai tutuista. Eiku ;)

Sitten kun nämä supervoimat omaa, niin ei tarvitse pelätä tilanteiden kehittyvän äärimmilleen. Opettajuus vaan soljuu eteenpäin ja kaikki oppii kaiken eiks je?

-Hanna

tiistai 27. lokakuuta 2015

Opettajan oikeudet ja velvollisuudet

OKL-kahvilassa 26.10.15 tuli mietittyä opettajan vastuuta ja velvollisuuksia koulumaailmassa. Etenkin sitä mihin nämä velvollisuudet ja vastuut riittävät ja mitä toimenpiteitä opettaja voi suorittaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Ymmärrän, että jokainen opettaja on ihminen siinä missä muutkin. On varmasti tilanteita, joissa oma kärsivällisyys on koetuksella ja tekisi mieli vähän ojentaa nuorta oppilasta. Itse olen sitä mieltä, että jos jonkun, niin opettajan tulee harjoittaa tunteiden säätelyä sekä opetella käyttäytymään opettajan virkaan kuuluvasti.

Opettajan ei tulisi esimerkiksi lähtökohtaisesti huutaa missään tilanteessa. Liikunnan opetuksessa äänenkorottaminen voi mielestäni olla sallittua ja tarpeellista, mutta sisätiloissa, oppikirjojen lomassa huutamista ei voi perustella.

Opettajuus ei mielestäni sisällä huutamisen lisäksi fyysistä väkivaltaa oppilasta kohtaan eikä suoranaista veetuilua. Opettajan tulisi olla tasapainoinen ihminen, joka purkaa sisäiset vihansa jossain muualla kuin koulumaailmassa. Kannatan opettajien omaa nyrkkeilysalivuoroa sekä rankkoja treenejä koulun jälkeen.

OKL-kahvilassa juristi toi esille tapauksia, joissa oppilaan vanhemmat olivat haastaneet opettajan lapsensa vuoksi oikeuteen. Tilanteet olivat pääosin voimankäytöllisiä, joissa oppilas oli kokenut uhkaa ja turvattomuutta. Useissa tapauksissa opettaja sai korvattavakseen muutamien satojen eurojen summan.

Mitä lapsi, oppilas, tuleva aikuinen sai?

Ei paljoa mitään. Nimellisen voiton.

Näin opeopiskelijana on hyvä välillä ottaa esille oppilaan näkökulma, jotta ymmärtäisi asioiden monialaisuuden.

Moni aikuinen on joutunut peruskoulussa kiusatuksi, nöyryytetyksi, opettajien halventamaksi ja henkisesti rikotuksi. En voi itsekään peruskouluani pelkästään ihanaksi kehua. Kova koulu se on ollut, ja toisille vielä kovempi.

On loistavaa nähdä miten koulukiusaamiseen on puututtu valtakunnallisesti esim. Kiva Koulu-ohjelmalla.  Oppilaiden väliseen kiusaamiseen on otettu jyrkkä kanta ja hyvä näin.

Mutta kuka kiinnittäisi huomiota opettajien käytökseen ja oppilaisiin kohdistuvaan kiusaamiseen henkilökunnan puolelta?

On mielestäni hienoa, että oppilaiden vanhemmat pitävät rakkaimpansa puolia ja hakevat julkisuutta käräjöimällä. Opettajat voivat kokea tämän kiusallisena ja ikävänä. Ihan syystä.

OKL-kahvilan juristin esimerkkien jälkeen mietinkin, että olisiko silti turvallisempaa pitää lapset kotikoulussa? Jotta suojaisi näitä lapsosia, ei niinkään toisiltaan, vaan opettajilta?

Perin hämmentävää.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

JIPPO-pajan toteutus etenee

Hello!

Viime maanantaina (19.10.15) kokeiltiin töitämme oikein urakalla kemian laitoksen opettajayksikön labroissa. Meidän työmme liittyy pH- ja happamuus-käsitteen vahvistamiseen arkielämän reagenssien sekä liuottimien avulla. Aika soveltaa, eikö?

Tavoitteenamme on saada 5-6-luokkalaiset oppilaat kokeilemaan, mitä tapahtuu kun poretabletin liuottaa kokikseen tai vaniljasokerin fairyyn? Muitakin reagensseja meillä on kuten leivinjauhe ja liuottimia kuten sitruunamehu, vesi, energiajuoma.  Ja seuraavaksi saada oppilaat ihmettelemään miksi näin tapahtuu? Eli tutkivaa oppimista kaikki tyynni :)

Hyvä olisi tietää itsekin, miksi :D

Teemme työn toisen ryhmän kanssa, joka taas perehdyttää opiskelijat paremmin pH:n käsitteeseen mm. pH-paperin käyttöön ja näytteenottoon. Kokeilukerralla havaitsimme pieniä puutteita tarvikelistassamme sekä mietimme työn toteutusta oppilaan kannalta. Aiemmin palautettuja suunnitelmia piti muuttaa vastaamaan todellisuutta, mutta idea säilyä ennallaan.

Tästä tulee niiin KIVAA!!!

Lisää sisältöä tulossa, kun homma etenee ja ohjaajat oppivat :D

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

JIP JIP JIPPO!

Heippa taas!

Hannan kanssa päästään pian taas ns. oikeisiin hommiin, kun JIPPO-työpajat alkavat! Ihanaa saada taas ihmetellä nuorten innovatiivisuutta ja ajatustapoja, nyt etenkin pH-käsitteen merkeissä. Suunnitelmat JIPPO-työpajan suhteen ovat hiomista vaille valmiit, joten jo ensi maanantaina päästään testaamaan ajatuksiamme ja tulevaa työpajaa oikein kahden tunnin urakalla. Ja työpajahan toteutetaan kahden parin loistavalla yhteistyöllä, joten menoa ja temmellystä ei tule puuttumaan, etenkään kokeilukerralla :D

Toivottavasti nuoret ovat yhtä innostuneita kuin me :)

JIP JIP JIPPOPAJA!!!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kyselytunti kouluvierailulla

Hellurei jälleen!

Tänään toisen kurssin luennolla (joka käsitteli tieteellistä tiedonhankintaa) mainittiin, kuinka opettajaopiskelijoiden opinnäytetöissä ainakin matemaatikiden keskuudessa on usein viittauksia useampiin eri lähteisiin kuin muissa matematiikan pääaineopiskelijoiden opinnäytteissä. Kyse tässä nyt ei ollut minkäänmoisesta virallisesta tutkimuksesta vaan luentoa pitäneen kirjaston työntekijän otoksesta viime vuoden graduista, mutta silti. Kyseinen fakta muistutti minua taannoisesta kouluvierailustamme Viikin Normaalikoululle.

Vierailulla saimme seurata yhden kemian oppitunni verran tutkimuksellista opetusta innokkaan ja osaavan opettajan verämänä, kuten Jenna kertoi :) Tunti oli hyvä ja koska itse en ole kovin varma laboratoriotöissä, oli hyvä nähdä sellaisen opetusta häytännössä.

Itselleni kuitenkin antoisampaa oli oppitunnin jälkeen järjestetty "kyselytunti" eli mahdollisuus kysellä opettajan työstä mitä halusimme. Mieleeni jäi erityisesti kolme asiaa. Ensinnäkin ihailin opettajien innokkuutta vastata työhönsä liittyviin kysymyksiin. Heti kysymyksen kuultuaan, vähinään kaksi kolmesta meinasi aloittaa yhtä aikaa vastaamisen ja jotkin kysymykset saivat kait heidät itsekin miettimään asioita uudessa valossa. Opimme siis kaikki jotakin, ehkä :D Toiseksi, olin aivan innoissani siitä kuinka konkreettisia jotkin vastauksista olivat, tavalaan opettajan työhön pääsi ihan käsikosketeltavasti sisälle! Lisää harjoittelua kiitos!

Viimeiseksi mieleeni jäi kuinka yksi kysymyksistämme oli vieressäni istuneen pojan kysymys opettajien välitavoitteista itselleen. Poika hiukan haparoi sanavalinnoissaan ja aluksi kysymystä oli vaikea hahmottaa ja hän selitti sitä hiukan lisää. Lopulta minä rohkaistuin avaamaan suuni ja (ehkä hiukan töksähtäen) muotoilin kysymyksen uudelleen yhdeksi lauseeksi. Opettajat ymmärsivät heti mitä poika oli tarkoittanut ja minä taas olin todella iloinen, kun saatoin auttaa ja töksähdykseni ei ollut ollut pahaksi. Olin ylpeä itsestäni! Ja vielä iloisempi, kun Maiju (kurssimme vetäjä) mainitsi minun toimineen onnistuneesti "tulkkina". Ihanaa!

Fiilis korkealla ja onnellisena hienoista kokemuksista odottelen jo seuraavaa kouluvierailua!

-Hanna

tiistai 29. syyskuuta 2015

Esteiden raivaaminen uuden lukion OPS:n tieltä

Olen alunperin Jyväskylän yliopistosta, mikä saattaa selittää kiinnostukseni myös rakasta pohjoisempaa yliopistoani ja sen tapahtumia kohden. On hyvä säilyttää asioiden perspektiivi ja kehittää omaa oppimista eri tiedonlähteiden avulla. Nyt silmiini kantautui ensin facebookin, sitten Ylen ja lopulta Tiedonjyvä-verkkolehden sivuilta Jyväskylän yliopiston kemian aineenopettajakoulutuksesta vastaavan professorin Jan Lundellin kolumni " Ei ylioppilaskirjoituksille!"

Kuva professori Jan Lundellista (kuvankaappaus Tiedonjyvä-lehden nettisivuilta 29.9.2015)
Kolumnissa Jan (sinuttelu on kait sallittua, kun ollaan niin tuttuja) vaatii ylioppilaskirjoitusten lopettamista ja säästyvän ajan sekä energian käyttämistä uudenlaisen oppijalähtöisen koulutuksen kehittämiseen, kouluinfrastruktuurin perusparannukseen ja oppiainerajat ylittävän projektitoiminnan kasvattamiseen. Ylioppilaskirjoitusten lakkauttaminen vapauttaisi puoli vuotta lisää lukion opetuskäyttöön, vapauttaisi aikaa opettajien säännölliseen vuosittaisiin täydennyskoulutuksiin sekä muokkaisi suhtautumista suoriutumisen arviointiin ja oppilaiden arviointiin.

Mitä muuta hyvää ylioppilaskirjoitusten lakkauttamisesta sitten tulisi?

Oppilailla voisi olla enemmän valikoimaa niin oppiaineissa kuin niiden kursseissa,  terveyttä ja hyvinvointia edistävät koulun toimet lisääntyisivät oppilaiden eduksi, arviointi olisi jatkuvaa megalomaanisen loppukokeen sijaan ja YTL:n asiantuntijat keskittyisivät omaan työhönsä eli tutkimukseen ja opetukseen.

Lisäksi yliopistojen pääsykokeet muuttuisivat osaamista ja soveltuvuutta mittaaviksi, mikä kehittäisi taas yliopistojen opetussuunnitelmatyötä ja opetuksen laatua.

Tahdon!

Linkki alkuperäiseen kolumniin:
https://www.jyu.fi/tiedonjyva/uutiset/kolumni-ei-ylioppilaskirjoituksille/view

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kouluvierailu Viikin Norssiin

Heipähei taas!

Ja tänään aiheena oli kouluvierailu Viikin normaalikoululle ja kahdeksasluokkalaisten oppitunnille. Vierailu lähti hyvin auditorion aamunavauksesta liikkeelle, jonka jälkeen pääsimme Hannan kanssa seuraamaan nuorten tutkijoiden kosteusvoiteen tekoa. Oppitunnin tavoitteena oli työkäytänteiden harjaannuttaminen ja tunti sujuikin mukavasti lyhyen alkujohdannon säestämänä. Oppitunnin aiheena oli kosmetiikka, johon aiemmin valmistettu steariinihappo sekä päärynän tuoksuinen esteri sopivat kuin suojalasit kemistille. Ja suojalasien sekä -takkien käyttöä tunnilla valvottiinkin tarkasti.

Mitä me tarkkailijat opimme tästä?

Paljon. Mutta ei tarpeeksi.

Yhden oppitunnin seuraaminen on hieno keino tutustua kemian opetukseen, mutta todelliseen oppimiseen ja oppitunnin rakenteen sekä opetuksen hienouksien ymmärtämiseen yksi oppitunti ei riitä. Innolla odottaen seuraavaa kertaa!

Kuva 1: Se hieno suuren suuri eksikaattori.


Kuva 2: Kosteusvoiteet uusissa Dior:in purkeissa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Peruskoulun OPS

Peruskoulun vuoden 2014 OPS-suunnitelmassa sivulla 35 lukee: " Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta." Mietimme Hannan kanssa lauseen merkitystä opetuksessa ja ns. kolmikannan (koulu, oppilas, koti) yhteistyön toteutuksessa. Mitä lause todella tarkoittaa ja miten opettajan tulee suhtautua oppilaan käyttäytymiseen puuttumatta kodin kasvatuskäsityksiin? Saako opettaja silti kasvattaa lasta ja poiketa kodin käsityksistä? Mielenkiintoisia kysymyksiä maailma täynnä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Gadolin ohjaus, Hanna komppaa

Allekirjoittaneen päivä alkoi Gadoliin ohjauksen aamuna pienehköllä paniikilla. Kello 8.30 tämä peikko havahtuu sängyn pohjalta vaikka tähän nimenomaiseen aikaa piti olla jo Kantokasken koululla. Ensimmäinen 15 minuuttia kuluu kokonaisvaltaisen itseinhon ja epäonnistumisenpelon karistamiseen ja seuraavat taas pikapikaa tehtyihin aamutoimiin ja bussipysäkille juoksemiseen, vain odottaakseen bussia yli kymmenen minuuttia. Väsynyt bussimatka ja vihdoin perillä. "Kaiken kukkuraksi en ees löydä koulun etuovea...(murinaa)" ajattelee edelleen pölähtäneen näköinen opettajaopiskelija.

Kaikki kääntyy kuitenkin aivan päälaelleen heti kun pääsee auttamaan superinnokkaita viides- ja kuudesluokkalaisia. Murina on tiessään ja oma väsymys unohtuu tyystin.

Sokerivedestä ja elintarvikeväreistä syntyy kauniita sateenkaaria. Se herättää paljon kysymyksiä. Miksi? Onko tää hyvä? Miten tää pipetti toimii? Miten toi tehdään? Pipetointi osoittautuu osalle varsin haastavaksi ja pääsinkin neuvomaan monelle kuinka kaikkein hienoimmat sateenkaaret syntyvät. Oppilaat saivat todeta kuinka rauhallisesti keskittymällä sai parempaa jälkeä aikaan ja minä kuinka oma-aloitteisuus ja kärsivällinen neuvominen palkitaan.

Keikka sai miettimään sitä, mitä kaikkea käytännön töillä voi opettaa ja miten niitä saisi tarpeeksi ujutettua omaan opetukseen. Ja sen, että milloin sitä ehtis sijaistamaan taas, kun tuli ikävä :)

P.S. Jospa saisin kuvat kohta koneelle, niin tulis jotai todistusaineistoakin niistä sateenkaarista.

Gadolin-ohjaus

Ja niin meni kouluvierailu sekä Gadolin-ohjaus kuin yhdessä hujauksessa. Aika menee kuin siivillä, kun saa tehdä sitä mistä tykkää ja näkee kuinka oppilaat kehittyvät silmissä. Ihanaa :) Vaikka sokerisateenkaaret-työ tuntuu näin maisterivaiheen opiskelijalle turhan simppeliltä, 5- ja 6- luokkalaisilla riittää siinäkin haastetta. Opetellaan ottamaan vettä vain puolet dekasta, ei 600 ml, opetellaan ottamaan samankokoisia ruokalusikallisia sokeria ja liuottamaan sokeri kuumaan veteen, opetellaan pipetoimaan ja käsittelemään koeputkea sekä opetellaan rauhallisuutta, keskittymistä sekä havainnointia. On siinä nuorella opettelemista 45 minuutissa liian pitkässä labratakissa ja suojalaseissa, jotka eivät ihan tipu nenälle :)

Lisäksi pitää oppia soveltamaan, kun sokerisateenkaaresta tuleekin koeputkellinen siniviolettia mömmöä. Ei ole helppoa, ei :) Mutta kaikki ryhmät suoriutuivat loistavasti ja mukaan mahtui niin mahtavan tarkkoja sateenkaaria kuin hieman soveltavampiakin. Erityisesti itse pidin siitä asenteesta, että " Saako tämän tehdä uudestaan?". Ja sitten tehtiin, uudestaan ja uudestaan. Kyllä pitäisi sitä ihmistä kiittää, joka keksi toiston idean. Kiitos hänelle ja toistolla oppineille ihmisille. Kiitos.

Ja kiitos ihanille oppilaille, sillä ilman teitä emme mekään olisi oppineet, miten teidän ikäinen käsittelee tiheyden ilmiötä sokerivesiseoksen avulla. Gracias! :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kohti oppimiskokemuksia

Huomenna (21.9.15) osallistumme Kantokasken koulun kemian oppitunneille ja pääsemme 5-6-luokkalaisten kanssa tekemään sokerisateenkaaria. Jännää :) Sokerisateenkaarien ideana on innostaa oppilaat kiinnostumaan kemian ihmeelliseen maailmaan sekä tukea heitä tiheyden käsitteen ymmärtämisessä. Varsinainen työ koostuu elintarvikeväreillä värjätyistä liuoksista, joihin on liuotettu eri määrä sokeria. Kun nämä liuokset yhdistetään, liuokset järjestyvät tiheyden mukaan ja raskain kulkeutuu pohjalle. Työ on siis simppeli ja mukava. Käytännön toteutus lähinnä jännittää, miten yli 20 oppilaan ryhmät pitävät työstä JA miten työn toteutus onnistuu. Ollaan niin jännän äärellä :)